Uusvanha tv-taso eli tositarina siitä, kuinka omassa kodissa kannattaa kulkea silmät auki

Meillä on lähes kymmenen vuotta ollut aivan kamala perus-tv-taso á la Ikea. Puuvalmis taso maksoi aikanaan about parikymmentä euroa. Ensin yritin siihen jotain öljymaalia, mutta silloin olin vielä niin tumpelo näissä tuunausjutuissa, etten tajunnut maaleista mitään. Ulkoöljymaali ei _välttämättä_ ole sisätiloihin paras valinta... Ikeasta haettiin siiten hätiin joku petsiväri ja tasosta tuli jotakuinkin siedettävä. Ajan mittaan tuo rumistus alkoi kuitenkin sattua silmiin ja halusin löytää jotain paremmin kotiimme sopivaa. Talo on rakennettu 1950-luvulla ja meillä on paljon tuohon aikaan liittyviä elementtejä.

Eräänä iltana istuin sängyllä pohtimassa asiaa ja tuijotin edessäni olevaa tiikkiviilutettua matalaa kaappia, joka toimi meillä liinavaatekaappina. Alkujaan se on kirjahyllyn alaosa. Ja hyvänen aika, siinähän se uusi tv-taso oli koko ajan ollut aivan silmieni alla!

 

 

 

Tiikkiä sen olla pitää!

Raahasin tason olohuoneeseen ja se olikin paikalleen oikein sopiva. Liinavaatteet siirtyivät toiseen hyllykköön (olipa hyvä käydä ne läpi!). Myös vanhassa tv-tasossa jemmatut tavarat, kuten lukematon määrä PS2-pelejä ja käyttämätön karaokelaite (!!!), pääsivät uusiin paikkoihin tai kiertoon (olipa hyvä käydä nekin läpi!). Liukuovikaappien takana on piilossa äänentoisto-dvd-järjestelmä ja Wii-konsoli. Vetolaatikoissa on "jotain" ja ajan mittaan niihin varmasti kertyy yhä enemmän "jotain". Vanha taso lähti uudelle omistajalle Facebookin kierrätysryhmän kautta eli tämä oli totaalinen win-win-tapahtumaketju.

Tykkään kyllä kovasti tuosta sirosta tasosta, vaikkei tässä härdellissä telkkaria paljon ehditä katsoa.