En ole mikään kalastajan vaimo enkä muukaan vaimoilija. Vaimo ja äiti kyllä, mutta itsenäinen ihminen. Tässä blogissa ei esitellä kauniita poseerauksia, rusoposkilapsia tai illalliskattauksia. Tässä blogissa katsellaan maailmaa ja arkea käsillä tekemisen ja ruumiillisen rasituksen kautta. Tykkää tai ole tykkäämättä, kestän sen kuin nainen.
Olen laiskotellut. Tai oikeastaan tehnyt palkkatyötä sellaisella tarmolla, ettei kotoiluhommiin ole jäänyt aikaa tai intoa. Kävin Turussa ja matkalla aloin virkata pipoa, joka tuskin valmistuu ilman uutta Turun-matkaa.
Mutta asiaan eli dymo-tarroihin. Tuo toimistoista ja 70-luvulta tuttu kirjaintarravehje on tehnyt trendikkään come backin muutama vuosi takaperin, eikä sen näppäryyttä käy kiistäminen.
Tiedättehän leipälaatikot, joissa lukee bread? Ja muut kirjaillut pikkutavarat? Ne ovat vastenmielisiä. Mutta dymosta tulee tehokas ja cool olo! Niillä voi kirjailla mitä vaan, missä tarra pysyy kiinni. Ja laite on halpa, oman "juniorimallin" hommasin Clas Ohlsonilta.
Sitten vaan tekstaamaan!
Kurkkaa mahtavia ideoita vaikka Pinterestistä!
Tulihan se syksykin viimein. Vettä on tullut koko päivän ja töissä sai olla sukat märkinä. Juuri näinä aikoina alkaa taas tehdä mieli neuloa lämmintä ja sytytellä kynttilöitä iltaisin.
Tämän nerokkaan aasinsillan kautta pääsemme aiheeseen, eli kuinka tuunata kynttilälyhdyt. Ja kuinka hyödyntää jo tuunattuja juttuja.
Jokin aika sitten tein lasipurkeista mustakantisen säilytyssarjan, juttu löytyy täältä. Lasipurkkeja on kertynyt lisää, ja kun silmään osui (vertauskuvannollisesti) rautalanka, syttyi idea tuikkulyhdyistä.
Häpeällisen yksinkertaista. Purkki, rautalankaa, pihdit. Taiteile langasta purkin suun ympärille pitävä "kahva", josta lyhdyn saa halutessaan roikkumaan.
Nerokkainta tässä on se, että kannen saa yhä kiinni rautalangasta huolimatta eli kannellisille purkeille on nyt tuplakäyttöä tilanteen mukaan! Kannen alla pysyvät kuivina vaikkapa tulitikut!
Nyt vain odottelemaan SATEETTOMIA syysiltoja ja lyhtyjen tunnelmavaloa!
Tiedättekö, kun joskus tekee jotain ihanaa ja ikimuistoista ja sitten jälkeenpäin huomaa, että unohti ottaa kuvia? Tai jos otti, niin vääristä asioista? Minulle kävi juuri niin.
Esikoiseni, ihana tyttäreni, tuli rippikouluikään ja heinäkuun lopussa vietimme rippijuhlia. Talo oli täynnä rakkaita, pöytä notkui JA MINÄ HÖSELSIN NIIN ETTÄ KUVAUS UNOHTUI!!! Onneksi päivän tähdestä on paljon kuvia, mutta muu...no, ehkä kahden vuoden päästä muistan, kun on kuopuksen vuoro.
Ehkä vähäkin riittää tuomaan tunnelmasta jotain. Meille se jäi muistoihin ilman kuviakin. Rippijuhla on nuorille yhä iso juttu, askel kohti aikuisuutta. Ja kyllähän se äidinkin sydäntä vähän riipaisee - vastahan tuo syntyi!
Olen innokas liikkuja ja tämä kesä 2014 (joka jää historiankirjoihin seksihellekesänä) on ollut liikkumisen kannalta aivan huikea. Olin 4 viikkoa kesälomalla, jonka vietin kotona. Kyllä, KOTONA. En lähtenyt mihinkään, vaan tein niitä tekemättömiä pikkuasioita, joita en koskaan muuten ehdi tehdä. Esikoisen rippijuhla heinäkuussa oli myös kieltämättä hyvä motivaattori kodin repsahtaneitten paikkojen kunnostamiseen...
Hellekesä liittyy liikuntaan siten, että sää on ollut suosiollinen kaikelle ulkona olemiselle, joten olen käynyt ahkerasti lenkillä (pitkää hidasta ja intervallia). Lisäksi kotikaupunkini järjestää ilmaisen puistojumpan kahdesti viikossa. Ja bonuksena paikallinen kuntosali on myös järkännyt ilmaisia jumppia ulkona, joissa on saatu nauttia mm. joogasta ja erilaisista LesMills-tunneista kuten BodyBalance ja BodyCombat. Ihan huippua! En ole varmaan koskaan ollut kesäisin yhtä hyvässä kunnossa ja motivoitunut liikkumaan!
Tällä viikolla em. kuntosali/likuntakeskus lanseerasi uuden LesMills-tunnin, Grit Strength, jota tietysti piti käydä kokeilemassa.
Ja mikä tunti se onkaan! 30 minuuttia tiukkaa työskentelyä HIIT-idealla eli korkean intensiteetin intervalleissa, esim. 20sek työtä, 10 sek lepoa. Eka kerta oli vähän testailua, mutta toisella kerralla vedin täysillä alusta loppuun ja kyllä tuntui hyvältä! Tunti on parhaimmillaan, kun astuu ulos mukavuusalueeltaan ja todella antaa kaikkensa. Kun tulee se ajatus, ettei jaksa eikä pysty, niin pakottaa itsensä jatkamaan. Sopii omalle mielenlaadulleni, mutta ymmärrän myös hyvin, etteivät monet ryhmäliikuntaharrastajat halua sellaista. Grit sopii siis parhaiten motivoituneille ja lievästi masokistisille luonteille...Grit Strength (voimaharjoittelu) lisäksi olemassa on myös Grit Cardio (sydän ja hapenottokyky)sekä Grit Plyo (hypyt, ketteryys). Ehkäpä käyn joskus testaamassa kahta viimeistä jollain toisella salilla.
Eilisen Grit-tunnin jälkeen painuin vielä lähes kahdeksi tunniksi roller derby -treeneihin. Huono idea ja tiukkaa teki, hiki valui kuin saavista kaatamalla, mutta tuntuipa hyvältä kesätauon jälkeen! Meidän joukkue on mahtava ja laji on mahtava. Koko ilta oli liikunnallisest niin täydellinen, että valvoin lähes koko yön ylikierroksilla. Sellaista se on, liikunnan ilo.
